5N2A1354

Rakastan runebergintorttuja, mutta niissä on yksi vika: ne ovat liian isoja, eikä parasta osaa eli vadelmahilloa ja sokerireunaa riitä jokaiselle suupalalle. On tyhmää syödä pohjaa suotta, jotta pääsee joskus kannen kimppuun.

Siitä inspiroituneena mietin, millainen miniruneberg pitäisi kehittää, jotta jokainen suupala maistuisi hyvälle, eikä yhden tortun syönti olisi niin suuri synti.

Tuijottelin vuokiani, kunnes muistin minimakeille tarkoitetun silikonivuoan. Jokainen torttu on noin sushinigirin kokoinen. Niitä voi siis syödä kaksi (tai kolme… tai kuka niitä laskee), sillä jokainen herkku on reilun suupalan kokoinen.

Koska malli on pitkulainen eikä korkea pönttö, kuten perinteinen, päädyin hieman kuivempaan taikinaan, jottei liika kosteus murra torttua kädessä. Toki ne on kostutettu erikseen, tällä kertaa ruokosokerisiirappivedessä.

Mantelirouhe tuo suutuntumaa, ja koska tykkään mantelin mausta, lisäsin vielä jauhetta erikseen. Jos et pidä siitä, laita saman verran vaikka korppujauhoja. Tai jauha pipareita mukaan, ne toimivat myös.

Hillot ja sokerit on heitelty rennosti päälle, ja vieläpä taisin murustella päälle muutamia tuoreitakin vadelmia. Minitortut voisi toki kääntää ylösalaisin ja leikata pohja tasaiseksi, mutta näille sopii ihan hyvin rento ja rustiikkinen tyyli.

Voilà!

Miniruuneperi (noin 12 kappaletta eli 1 levyllinen)
  • 100 g voita
  • 1/4 dl sokeria
  • 1/2 dl fariinisokeria
  • 1 muna
  • 1 3/4 dl jauhoja
  • 1/2 dl mantelirouhetta
  • 1/2 dl korppujauhoja
  • 1/4 dl mantelijauhetta
  • 3/4 tl kardemummaa
  • 3/4 tl leivinjauhetta
  • 1/2 dl kermaa
  • Kostutukseen: vettä ja sokeriruokosiirappia
  • Päälle: vadelmahilloa
  • Päälle: sokerikuorrutetta eli tomusokeria ja tilkka vettä

1. Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi.

2. Vatkaa muna seokseen.

3. Yhdistä kuivat aineet.

4. Lisää kuivia aineita ja kermaa vuorotellen seokseen. Jos taikina tuntuu liian tönköltä, lisää ihan hieman kermaa vielä.

5. Asettele vuokiin. Nämä eivät niin kovin kohoa, joten täytä melkein täyteen. Täyttele myös nätisti pohjalta reunoja myöden, sillä taikina ei leviä kovin uunissa.

6. Paista vajaat parikymmentä minuuttia 175 asteessa. Silikonisesta vuoasta tortut irtoavat helposti.

7. Kun tortut ovat jäähtyneet, ne kannattaa kostuttaa, sillä muuten ne jäävät kuiviksi. Tähän voi käyttää vaikka omenamehua tai vettä, jossa on tilkka punssia tai liraus rommia, mutta tällä kertaa käytin sokeriruokosiirappia. Lämmitä vettä reilun vesilasillisen verran (tai käytä sellaista kulhoa, jossa saat tortut dipattua helposti) ja lisää siirappia sen verran, että vesi maistuu siirapille eikä vedelle (joitakin ruokalusikallisia). Kylmään veteen siirappi ei leviä.

8. Dippaa tortut kostutukseen nopeasti molemmilta puoliltaan. Jos ne syö vasta seuraavana päivänä, ne ovat jälleen kuivia. Tämä pikakostutus on siis tarkoitettu samana päivänä syötäviin torttuihin.

9. Lusikoi päälle vadelmahilloa vapaalla assosiaatiolla ja liruttele sokeria lusikalla ihan niin kuin huvittaa. Sit syödään!

5N2A1392

Ps. Jos haluat syödä torttuja seuraavana päivänä etkä tänään, voit ihan hyvin tehdä pohjat nyt ja kostuttaa ja päällystää ne vasta seuraavana päivänä. Minä tungin tällä kertaa pelkkiä pohjia pakastimeen, sillä levyllinen miniruuneperejakin on ehkä hieman liikaa sokerihumalaa kerralla.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone