5N2A3830 5N2A3890 5N2A3944

Lapsena parasta oli päästä pikaruokapaikkaan, koska kasari-ysärillä sellainen oli harvinaisuus. Siis ainakin Lahdessa.

Siinä Hakkapeliittapatsaan vieressä (ihan siinä missä myös Cheek on nuoruutensa hengannut) oli kuitenkin Carrols, joka houkutteli kerta toisensa jälkeen lämpimälle omenapiirakalle. Maku oli erilainen ja mieleenpainuva. Ei ollenkaan sellainen perushapanpiirakka, joka jo seiskaluokalla köksäntunnilla kaikille opetettiin.

Kun kannoimme viikonloppuna tuttavalta kotiin kassillisen puusta pudonneita omenia, tämä Hesarin resepti palautti hetkeksi lapsuuteen. Vedin henkisen ruutupaidan niskaani, eikä syksyn ensimmäinen ripsottelu haitannut.

Pienen mukaelman reseptiin tosin tein: koska rakastan inkiväärin ja omenan yhdistelmää, lisäsin täytteeseen puoli purkillista inkiväärihilloa. Jos teet samoin, sokerin määrää kannattaa hieman vähentää, sillä ainakin käyttämästäni Mackays-inkiväärihillopurkista 66 prosenttia on pelkkää sokeria. Ja koska olen hulluna pinjansiemeniin, ripottelen niitä joka paikkaan, myös tämän piiraan päälle.

Jotta piiraan vuokaan saattelu olisi helpompaa, tee taikina puolitoistakertaisena. Silloin kaulitseminen ja asettelu on niin helppoa, ettei sitä voi ryssiä kokemattomampikaan leipuri, kun ei tarvitse pelätä, repeileekö taikina ja riittääkö sitä varmasti kauniin kannen tekoon.

No mitä sanoi lapsi vuosimallia 2013? Kierteli, haisteli ja lopulta kahmaisi palan suuhunsa. Mies oli vielä uteliaampi. Piirakan valmistusta kytättiin uunin edessä ja jonotettiin illan pimeinä tunteina jääkaapilla. Suurimman haasteen tämä piiras nimittäin tarjoaa vasta leipomisen ja paistamisen jälkeen: kärsivällisyyden opettelun. Jos piiraan haluaa syödä lämpimänä, täytteet levähtävät. Jos maltat odottaa jäähtymistä tunteja, kyllä siis tunteja, piiras leikkaantuu tasaisesti. Joten odota, odota ja odota.

Tai syö ihan vapaalla tyylillä!

5N2A4052  5N2A3988  5N2A4041

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone