Maistuu miehelle ja kissallekin 5N2A4196 5N2A4211

Tässä yksi elämäni suurimpia haasteita: rrrrrakastan syömistä ja leipomista, mutta yritän olla syömättä liikaa sokeria.

Yritän. Ja paino sanalla liikaa.

Tällä ei ole mitään tekemistä oman painon vaan terveyden kanssa. Välillä en välitä, vaan herkuttelen huolettomasti, välillä mietin hedelmienkin kohdalla, miten tällä hetkellä niin kovasti kiistelty fruktoosi vaikuttaa elimistöön ja jätän sen tuoreen omenankin syömättä. (No se on jo liioittelua, tiedän.)

Olen testannut erilaisia hiilihydraattitietoisia ruokavalioita (mm. matala-GI, vähähiilarinen, monosakkarididieetti, detox), ja kaikista näistä on jäänyt mieleen se, että jos makeanhimo iskee, vähäinen hunaja ei ole suistanut kenenkään elämää raiteiltaan. Hunajan energiamäärä on noin 3/4 sokerin energiamäärästä, mutta se aistitaan sokeria makeammaksi, joten sitä voi käyttää vähemmän kuin sokeria vastaavan makeuden saavuttamiseksi. Sataa sokerigrammaa vastaava makeus saadaan noin 70 grammalla hunajaa. Jos hunajaa käyttää leivontaan, perussääntö on, että 3 sokeria on 2 hunajaa. Myös se täytyy ottaa huomioon, että hunaja on nestemäistä. Vähennä silloin hieman muita nesteitä.

Hunaja on pääosin fruktoosia eli hedelmäsokeria ja glukoosia eli rypälesokeria. Fruktoosi imeytyy ruoansulatuksessa hitaammin kuin tavallinen sokeri ja sopii siksi esimerkiksi diabeetikoille. Matalamman GI:n ansiosta se nostaa verensokeria hitaammin, joten se ei tee niin nopeaa piikkiä ja laskua, joiden vuoksi sokerilaskuhumalassa ei tule pakkoa saada uutta virtaa lisäsokerista. Monosakkaridina vatsan on myös helpompi pilkkoa se. Ei kuitenkaan kannata tuudittautua siihen, että hunajaa voisi lapata terveellisyyden nimissä huolettomasti joka paikkaan. Se on edelleen sokeri. Tosin valkoista sokeria hieman parempi valinta.

Omppukautena jälkkärihimoa voi taltuttaa uunissa valmistuvalla crumble-tyyppisellä paistoksella. Mikä parasta, tässä hiilarit on minimoitu totaalisesti, kun kaurauhiutaleet on vaihdettu manteliin. Silti herkku on niin hyvää, että miehesi ei edes tiedä syövänsä mitään häh-mikä-dieetti-sulla-on-taas-päällä-herkkua, jos et sitä hänelle kerro.

Tarjoile kermavaahdon kera  Matkalla uuniin

Omenapaistos (ilman stressiä ja valkoista sokeria)
  • noin 8 ihanana pientä ja hapanta omenaa
  • noin 50 g voita
  • noin 1 dl mantelijauhetta
  • noin 1,5 dl pähkinä-mantelisekoitusta, -rouhetta, -lastuja tai vastaavaa
  • noin 2 rkl hunajaa
  • noin 1 maustemitta kanelia
  • muutama hippunen vaniljajauhetta (siis sitä aitoa ruskeaa pienestä purkista ilman sokeria)

Kuori omenat, jos jaksat, ja paloittele ne pieniksi. Sulata voi kattilassa, lisää mantelijauhe, hunaja ja pähkinäsekoitus. Määrät ja ainekset eivät ole turhantarkkoja, vaan käytä juuri sitä, mitä kaapissasi makeanhimon iskiessä on. Tällä kertaa käytin desin pähkinäsekoitusta ja puoli desiä mantelirouhetta. Vaniljajauhe ja -tangot olivat loppu, joten ilman niitä mentiin. Ja ihanaa oli niinkin! Seoksen pitäisi olla mukavan tököttiä tahnaa. Jos se on liian juoksevaa, lisää sitä, mikä maistuu parhaalta.

Laita omenat uunivuoan pohjalle, lisää päälle puolisen desiä vettä ja lisää sula seos omenien päälle. Paista 180 asteessa 20-25 minuuttia, kunnes seos on saanut väriä ja omenat ovat kypsyneet.

Tarjoile hunajalla ja halutessasi vaniljajauheella maustetulla kermavaahdolla.

Hiilarimäärä kasvaa, jos vaihdat hunajan sokeriin ja mantelijauheen ja pähkinät kaurahiutaleisiin. Näin syntyy perinteinen omenakaurapaistos. Ja vaikka tässä hiilarit on minimoitu, rasvan määrästä voi päätellä, että laihtumisen ihmettä tällä minisokeriherkulla on turha odottaa.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone