IMG_4151

Tätini muistaa vieläkin, miten innokas marjastaja olin lapsena. Monguin väkisin, että lähdetään mustikkaan, ja kun astuin jalallani autosta, näin ampiaisen (juoksen niitä edelleen karkuun!), vedin auton oven kiinni ja kökötin siellä kaksi tuntia. Ei tarvinnut toista kertaa lähteä. Tätini hoiti onneksi marjat kotiin.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin metsässä on ihanaa. Kukaan ei puhu turhia, korkeintaan joku oman pään sisällä. Minä yleensä kökin sienten perässä, mustikat hoitaa joku muu (lue: mies). Ja talvella kaupan pakastehylly.

Minä hoidan sitten leivontapuolen.

Ensin tuoreita mustikoita yhdistellään ristiin rastiin rosmariinin, vaniljan ja kardemumman kanssa. Ja jos marjat eivät vain lopu, et ehkä keksi kokeilla näitä: mustikka-suklaabrowniekakkua ja mustikkamacaroneja. Mutta kokeile nyt!

Tuhdin suklaan ja hennon mustikan liitto tuo suuhun bileet, joissa syntisyys kohtaa ilmavan raikkauden, ja vaikka pohja onkin täyttä tavaraa, rahkainen täyte jättää keveän mielen.

Äläkä säikähdä tekemisen määrää: muutaman kerran pitää vatkailla sitä ja tätä, mutta mokaamisen mahdollisuus on aika minini.

Mustikkamacaronit

Älä pelkää näitä! Jos mokaat, menetät vain muutaman valkuaisen, tomusokeria ja mantelijauhetta. Ja voit kokeilla heti perään uusia. Ne todennäköisesti jo onnistuvat.

Kuoret (noin 50-60 kpl eli 25-30 valmista macaronia):

  • 100 g valkuaista (noin 3 kpl)
  • 110 g mantelijauhetta
  • 200 g tomusokeria
  • 25 g sokeria
  • sinistä ja punaista tai valmiiksi lilaa elintarvikeväriä

Täyte:

  • 1 kananmuna
  • 30 g sokeria
  • 120 g voita (30 + 90 g)
  • 12 dl mustikkasosetta
  • halutessasi rosmariininoksa lisämakua tuomaan

Joidenkin ohjeiden mukaan valkuaisia pitäisi haudutella erikseen päivätolkulla. Ei tarvitse. Macaronien kuoret onnistuvat ihan yhtä hyvin tuoreista valkuaisista (säästä ne tuosta kakusta, kun erottelet saman verran keltuaisia!).

Sekoita tomusokeri ja mantelijauhe huolellisesti ja vedä seos vielä siivilän läpi. Näin saat sen hienoimpaan muotoonsa. (Äläkä muuten sitten osta mantelijauhetta, jossa on myös kuorta mukana. Siitä ei saa kauniita macaroneja.)

Vatkaa munanvalkuaisia ja laita osa tavallisesta sokerista heti mukaan. Kun munat alkavat vaahdottua, lisää loppu sokeri. Vaahto on valmis, kun se on kiiltävää ja siihen tulee pieniä huippuja vispilöitä nostellessa. Sitä ei siis tarvitse ylivaahdottaa.

Lisää väri tässä vaiheessa. Käytän yleensä apteekin jauhevärejä, mutta myös kakkutarvikekaupoista saatava geeliväri toimii. Jos ruokakaupasta saatavia nestemäisiä värejä laittaa liikaa, ne saattavat lässäyttää vaahdon. Mutta pienissä määrin nekin toimivat.

Kääntele mantelijauhe-tomusokeri vaahtoon lastan avulla muutamissa erissä. Kääntele taikinaa rauhassa, sillä tämä on ehkä macaronien vaikein vaihe: tehdä juuri oikean notkea taikina. Älä sekoita liikaa, vaan vähän kerrallaan ja kokeile, miten taikina käyttäytyy. Jos laitat nokareen sitä lautaselle ja huippu laskeutuu, se on siinä. Jos meni velliksi, sekoitit liikaa. Tämän vuoksi yleensä jätän hieman kuivista aineista sivuun, ja jos vatkaus menee yli, lopputuloksen voi yrittää vielä pelastaa lisäämällä kuiva-aineseosta. Jos ei, aloita alusta. C’est la vie!

Pursota täyte leivinpaperille uunipellin päälle kahden euron kolikon kokoisiksi keoiksi. Pursotinpussi käy hyvin, itse käytän Lékuén pursotin”paljetta”. Iske pelti pari kertaa pöytään, jotta ilmakuplat katoavat ja huiput laskevat. Nyt seuraa toinen olennainen vaihe: odotus. Pidä kuoria pellillä huoneenlämmössä parikymmentä minuuttia, jotta niihin tulee rapea kuori.

Paista kuoret 125-150-asteisessa uunissa (riippuu, onko kiertoilmaa) noin 12-14 minuuttia. Käännä pelti puolessa välissä. Vaaleita kuoria on vaikein tehdä, koska niihin saattaa alkaa tulla väriä. Minä käytän alatasoa tämän vuoksi. Jos taas kuoria ei uskalla paistaa riittävän kauan, ne jäävät sisältä pehmeiksi. Tämän oppii muutaman kerran jälkeen omalla uunilla. Älä siis huoli, kaikki muutkin ovat mokanneet joskus tässä kohtaa.

Kun kuoret ovat valmiit, anna niiden jäähtyä pellillä ennen kuin yrität irrottaa niitä varovasti veitsellä.

Täyte tehdään vesihauteessa. Sekoita lasi- tai metallikulhossa kananmuna, sokeri ja 30 grammaa voita. Jos haluat rosmariinin makua, laita oksa tässä vaiheessa mukaan. Vatkaa vispilällä tauotta, kunnes seos kuohkeutuu. Jos muna alkaa mennä överiksi, nosta se nopeasti pois liedeltä ja vatkaa, vatkaa, vatkaa. Todennäköisesti onnistut vielä pelastamaan sen. Lisää sitten vadelmasose ja anna jäähtyä. (Ota rosmariini pois ennen seuraavaa vaihetta.)

Notkista loppu voi sähkövatkaimella. Varmista, ettei mustikkaseos ole enää lämmintä ja sulata voita, ja yhdistä se voihin. Sekoita reippaasti.

Täytä toinen puoli kuorista. Tasaisimmin teet sen, kun laitat täytteen pursotinpussiin (ihan tavallinen pakastepussikin käy, kun vain leikkaat yhden kulman auki). Minä teen aina täytenapin keskelle, sillä päällikuori painaa sen kauniisti reunoille saakka. Jotkut tekevät pienen ympyrän, mutta minusta se on ihan liian haastavaa.

Laita valmiit macaronit jääkaappiin tekeytymään. Parhaimmillaan ne ovat vasta seuraavana päivänä. Loput voi huoletta pakastaa, sillä ne ovat syömäkelpoisia melkein heti pakkasesta tultuaan. Meillä on yleensä pakastin täynnä eri värejä, joita on helppo kaivaa yllätysvieraiden (erittäin todennäköisiä iPhone-aikakaudella, eikö?) tai oman makeanhimon iskiessä.

Ohjeet on kehitelty yrityksen ja erehdyksen kautta kirjoista Pariisilainen macaron-leivos ja Macaronit, kuppikakut & kakkutikkarit.

IMG_4183

Mustikka-suklaabrowniekakku

Pohja:

  • 150 g tummaa suklaata
  • 100 g pehmeää voita
  • 2 12 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 2 rkl kaakaota
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2 12 dl vehnäjauhoja

Mustikkarahkamousse:

  • 6 liivatelehteä
  • 250 g mustikoita
  • 3 kananmunan keltuaista
  • 1 dl tomusokeria
  • 2 dl rahkaa
  • 3 dl kermaa

Tee ensin pohja. Kuumenna uuni 175 asteeseen ja valmistele irtopohjakakkuvuoka. Käytä pohjalle leivinpaperia, jotta saat brownien helposti irti vuoasta. Voit leikata paperin nätisti pohjan kokoiseksi tai vetää sen vain irtopohjavuoan laitojen yli. Näin saat kakun kiskaistua veitsien tai ohuiden lastojen avulla myös pois paperilta suoraan tarjoilualustalle.

Sulata suklaa vesihauteessa. Sen voi tehdä mikrossakin, mutta varo silloin ylikuumentamista. Sekoita voi ja sokeri. Sekoita mukaan munat yksi kerrallaan sekä sula, ei enää kuuma suklaa. Sekoita sitten keskenään kuivat aineet: kaakao, vaniljasokeri ja jauhot. Sekoita ne seokseen. Kaada taikina vuokaan ja paista noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä, jottei täyte lässähdä lämpimän pohjan päälle.

Laita liivatelehdet kylmään veteen notkistumaan. Soseuta mustikat, olivat ne sitten tuoreita tai pakkasesta. Molemmat käy. Vatkaa keltuaiset ja sokeri tiukaksi vaahdoksi ja lisää mustikkasose joukkoon. Vatkaa toisessa kulhossa kerma. Sulata liivatelehdet pieneen määrään lämmintä vettä, jotta niistä tulee pieni liivateliemi. Ja ole tässä huolellinen: muuten mokaat ja saat kakullisen klimppejä. Lisää liivate nauhana seokseen sekoittaen koko ajan. Lisää rahka ja sekoita. Lisää vaahdotettu kerma ja sekoita se varovasti taikinaan. Jos haluat tasaisen lilan kakun, sekoita kerma kokonaan. Jos haluat herkullisen marmoripinnan, anna valkoisten kermaraitojen koristella kakku puolestasi!

Kaada massa jäähtyneen pohjan päälle ja anna jäähtyä jääkaapissa viitisen tuntia. Koristele vapaalla assosiaatiolla, jos macaronit ovat liikaa.

Ohje on modattu versio tästä. Kokeilin rahkan sijasta myös ah, niin Italian makuista mascarponea, mutta vaikka kuinka tuota tuorejuustoa rakastankin, siitä tuli tähän kakkuun liian tuhti klangi. Suussa maistui pelkkä rasva. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään kermaviiliä, mutta kerran testattuani se ei kyllä maistu miltään. Joten go rahka go!

Ps. Jos laiskottaa, pelkkä mousse on ihana ja nopea jälkiruoka kauniista lasista tarjoiltuna.

IMG_4173

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone