takki

Tämä on näköjään suosikkiohjeeni, sillä tämä on jo kolmas villatakkini skidille tällä kaavalla. Kun vaihtaa neuletyyliä, takkikin vaihtaa tyyliä lennosta. Katso vaikka tästä, miten erilaisilta kaksi edellistä ovat näyttäneet.

Takki siis neulotaan yhtenä kappaleena hihasta hihaan. Rakastan tapaa, sillä inhoan turhaa päättelyä ja palojen yhteenompelua. Tämä säästää hermoja, myös aikaa lopussa.

Toinen syy, miksi tykkään hihasta hihaan neulotusta mallista, on se, että tämä kestää aikaa paremmin kuin takki, jossa olkasaumat paljastaisivat, että nyt olisi aika vaihtaa suurempaan kokoon. Kun hihoja ei ole istutettu, rotsi kestää päällä helposti vuodenkin pidempään. Kun neuloessa näkee vaivaa, soisi, että neuleesta olisi iloa mahdollisimman pitkään. 🙂

takki7takki14takki12takki15

takki8

(Skidillä on nyt lauluvaihe ja hän on kuulemma vaihtoehtoisesti Sanni tai Anssi Kela. Mieluummin Sanni, koska Sanni saa rikkoa kitaran Vain elämässä. Mutta Anssi Kelakin käy, koska hän pukeutuu mustaan.)

Sitten niihin yksityiskohtiin: langan löysin yllättäen järvenpääläisestä Lentavästä lapasesta, jossa kävin yhden juttukeikan vuoksi jo viime keväänä. Kirjavaksi värjätty 100 gramman kerä (Lang Yarns Jawoll Magic 6070) pakottautui mukaani, ja olin ajatellut tehdä siitä sukat. Kun sitten syksyllä alkoi neuloosi taas poltella, testailin kerää huvikseni eri väristen lankojen kanssa yhteen neulottuna.

Valkoinen kevensi ilmettä reippaasti. Siksipä vaihdoin suunnitelmaa lennosta.

Se johti klassikkotilanteeseen: olin lukenut grammamäärän väärin ja lanka loppui kesken. Fak! Kaahasin Järvenpäähän vielä samana iltana, ja onneksi samaa lankaa löytyi vielä puolen vuoden jälkeen.

Koska lanka oli himpun kalliimpaa kuin olen yleensä käyttänyt, takin hinnaksi tuli noin 40 euroa. Kirjavaa lankaa jäi kuitenkin vielä niin paljon, ja siihen hintaan neulon vielä ne sukatkin itselleni.

takki3takki4takki9takki2takki14

Kun lanka oli vähän normaalia arvokkaampaa, ajattelin, että teenpäs tämän muutenkin vähän fiinimmin valmiiksi. Kyynärpäiden nahkapalat löytyivät vuodan lopusta, joka oli ihan täydellisesti mätsäävää, ja sattumalta nappivarastosta löytyi yhtä täydellisesti nupukin näköiset napit. Mikä säkä!

Kun katselin tuotosta pari päivää, ajattelin, että kaipa tuon “pikku-Sannin” nimenkin voisi tuonne kirjailla. Eipähän mene dagiksessa sekaisin. 🙂

Ohje löytyy tuosta yllä linkatusta postauksesta. Toisin kuin ohjeessa, tämä on neulottu tuplahelmineuleella (onko sellaista sanaa?) – siis sellaisella, joka neulotaan 1 o 1 n, mutta jossa kohdat vaihdetaan joka toisella eikä jokaisella kerroksella. Niin pinnasta tulee omaan makuuni tavishelmineuletta nätimpi.

Meitsi on tyytyväinen! Siltä näyttää onneksi myös takin uusi omistaja.

takki13

 

Ilmainen ohje Dropsin sivuille löytyy tästä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone