5N2A7453

Olen köökissä nykyään tosi huoleton, enkä jaksa näperrellä mitään. Paitsi kakkuja. Jos aikaa olisi, voisin istua päivät pitkät vain askarrellen kakunkoristeita. Siinä on jotain käsityömäistä, jolloin tekeminen muuttuu tärkeämmäksi kuin lopputulos. Kuulemma sama kuin purjehtimisessa: perillä ollaan heti, kun köydet irtoavat. Ihan sama minne mennään!

Oikeastaan kakkujen syöminen ei kiinnosta minua lainkaan. Tylsin osuus onkin se, kun pitää väsätä pohja ja täytteet ja kuorrutus ennen kuin pääsee itse asiaan. Mälsää on myös se, että koska koristemateriaalit ovat oikeasti aika kalliita, ei niitä viitsi turhan takia väsäillä harjoitusmielessäkään usein.

Sitten kun on tosi kyseessä, mokaamisen varaa ei oikein olisi, aika loppuu aina kesken, eikä kaikki mene lainkaan niin kuin oli suunnitellut. Koristeet eivät kuivakaan ajoissa, kuorrute repeilee, väristä tulee väärä tai simppelin tyylikkääksi suunniteltu kakku on yhtäkkiä yltä päältä koristeissa, kun puuhastelu vain lähti lapasesta.

Lopputulos on aina yhdistelmä tapahtumista, joita ei oikein tarkoittanut.

Se tässä on myös hauskaa. Joka kerralla oppii jotakin, jota ei välttämättä seuraavalla kerralla muista. Joskus lopputulos on vahingossa parempi, joskus täytyy vain toivoa, että kakku syödään nopeasti 🙂

Tällä hetkellä suositaan ns. nakukakkuja, joiden rakenne näkyy. Niitä ei ole tarkoituskaan kuorruttaa, vaan koristeet heitellään huolettomasti päälle. Ne ovat helppoja ihan jokaiselle. Niitä tehdäkseen tarvitsee kuitenkin useamman pienen vuoan, sillä eri kerrokset paistetaan jenkkityyliin erikseen, sillä se näyttää hyvältä. Esimerkki vaikka tässä.

Sokeri- tai mantelimassakuorrutteisissa kakuissa taas suositaan yksinkertaisuutta. Pelkkä kuorrute ja yksi koriste. Se voi olla vaikka viiri – ei siis lainkaan syötäväksi tarkoitettu. Esimerkki vaikka tässä.

Nämä saattavat itse asiassa olla hankalia kakkuja, sillä mokaamisen varaa ei ole, jos repeilevää kuorrutetta ei voi peittää millään. Kakut ovat tällä hetkellä myös korkeita ja kapeita, ja niiden kuorruttaminen massalla on paljon vaikeampaa kuin perinteisen mallisen laakean ja matalahkon kakun. Ihania taidonnäytteitä vaikka tässä.

Tässä kaksi viikkoa sitten skidini synttäreille tekemäni kakun anatomia. Eihän siitä tullut sellaista kuin piti, mutta näytän rehellisesti, mikä menee usein pieleen ja mitä sille voi tehdä.

Inspiraationa toimi kortti, johon skidi on hulluna:

5N2A7529

Kakku on suunniteltu suoraan jalustalle, joka on halkaisijaltaan noin 15-senttinen. Tein uunipellillisen amerikkalaista mutakakkupohjaa ja laitoin väliin syntistä suklaatäytettä.

Kasasin neliön malliset levyt täytteineen päällekkäin ja leikkasin kakun ympyrän malliseksi sahalaitaisella veitsellä. Se onnistuu ihan helposti, kunhan kakun antaa jähmettyä jääkaapissa riittävän pitkään, vaikka juhlapäivän aamuun.

Kun kakku on oikean mallinen, se pitää kuorruttaa voikreemillä, jottei kosteus tule sokerikuorrutteen läpi. Käytän aina sveitsiläistä voikreemiä. (Googlella löytyy!)

Sitten päästäänkin asiaan: sokerikuorrute repeilee ja kuivuu helpommin kuin marsipaani, joten jos olet kokematon, aloita marsipaanilla. Marsipaania ei kuitenkaan saa vitivalkoisena, joten siksi käytän aina Renshaw’n kuorrutetta ja värjään sitä fiiliksen mukaan. Tällä kertaa halusin hailakan ja elävän taivaansinen, joten lisäsin tilkan pastaväriä, mutta en sekoittanut massaa tasaiseksi vaan jätin siihen epämääräiset marmorikuviot. (VINKKI: Saat näyttävän kakun tekemällä vain kauniinvärisen marmorikuorrutetun pinnan ilman mitään hörsellyksiä. Lisää vaikka yksi kukka tai trendikäs viiriviritelmä päälle.)

Matala suomalaisenmallinen peruskakku on helppo kuorruttaa sokerikuorrutteellakin, mutta tässä näkee hyvin noin 15 senttiä korkean nykymallisen kakun vaikeuden: ryppyjä on vaikeampi oikoa, ja kun kuorrutetta hieman venyttää, se alkaa repeillä. Tässä tapauksessa rypyt eivät haittaa, sillä peitän kohtia mm. vihreällä pensaalla.

“Maanrajaan” teen helminauhan, joka peittää nätisti kakun reunat. (VINKKI: Tällainen nauha näyttää tosi hyvältä esimerkiksi yksinkertaisen kuorrutteen kanssa. Valitse nauhaan vaikka eri väri ja jätä koristelu todella yksinkertaiseksi.)

Tuo “jauho” on muuten tomusokeria. Sitä tarvitset, jotta massa ei tartu alustaan. Ja sokerimassa todella tarttuu! Älä huoli liiasta tomusokerista nyt, se putsataan lopuksi pois. Koristeet saat tarttumaan pintaan kiinni syötävällä elintarvikeliimalla.

5N2A7430 5N2A7432 5N2A7433

Kun pohja on valmis, alan leikellä vapaalla assosiaatiolla pöllöä. Mallailen sen ensin alustalla, sitten yritän siirtää nätisti kakun päälle. Väsään myös oksan, jolla pöllö kököttää (siitä tulee ruma, yöks!) ja vähän kolmiulotteista eloa jaloista, nokasta ja kukista toiselle oksalle.

Tässä huomaa sen, miten  vähän mustaan väriin kannattaa laittaa tomusokeria. Laittelen lopuksi kiiltosuihketta, jolla “feikkaan” valkoisten pisteiden johtuvan siitä.

5N2A7434 5N2A7435 5N2A7437

Jos kuorrutteeseen on jäänyt rumia kohtia, joita haluaa peitellä, ne kannattaa etsiä nyt. Minä laittelen reunoille muutaman ilmapallon, ja lättänöiden kuvioiden sijaan jätän ne pallon mallisiksi. Kolmiulotteisuutta käytän hyväksi myös niin, että annan ilmapallojen narujen valua yli kakun reunan.

5N2A7440 5N2A7439 (1)

Tässä vaiheessa aika alkaa loppua, ja koristelu täytyy lopettaa, vaikka mieli tekisi lisäillä vielä vähän sitä sun tätä tasapainon vuoksi. Myös pöllön leikkuureunoja voisi siistiä, siipien saumakohtia asetella nätimmin ja oksasta tehdä siromman. Kello on kuitenkin eri mieltä.

Putsaan tomusokerin pois sudilla. Kakku siistiytyy heti. Sitten syvennän sävyjä erillisillä tomuväreillä, joita sudin mm. vihreään osaan, pöllön poskiin, ilmapalloihin ja kukkiin. Ne tuovat kuvat eloon.

Lopuksi suihkutan säihkettä koko kakkuun. Sen kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen: kiilto tuo jokaisen virheen ja epätasaisuuden näkyviin, joten jos oma jälki ei kestä sitä, jätä suihke väliin. (Heh heh, virheitä tuollakin näkyy!)

5N2A7466 5N2A7472 5N2A7468

5N2A7520 (1)

Tällainen naiivi ja helppo koristelu sopii hyvin lapsellisiin kakkuihin, kun taas aikuismaiset kakut ovat sitä nätimpiä, mitä vähemmän niissä on mitään. Vaikka yksi jättimäinen pionikoriste ja muuten täydellisen suorat ja tasaiset reunat (ja sehän juuri vaikeinta onkin).

Askartelun iloa! Ps. Kaikenlaista kakkuinspiraatiota löytyy Pinterestin saitiltani tästä.

Pps. Kysy rohkeasti, jos kakun koristelussa jokin mietityttää! Kuvia tulee otettua kakkupuuhissa vähemmän, koska aina on kiire ja sormet tomusokerissa, mutta jos kaipaat tutoriaalia jostakin tietystä jutusta, voisin miettiä sellaisen tekoa.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone